Kun puhumme valosta ja sen eri aallonpituuksista, siirrymme spektroskopian maailmaan. Spektroskopia on menetelmä, jolla valoa luokitellaan sen aallonpituuden perusteella. Termi "nm" tarkoittaa nanometriä, ja 1 metri vastaa 1 miljardia nanometriä. Tavallisen olohuoneen lampun valo kuuluu näkyvän valon spektriin, jonka alue on 435–750 nm. Vertailun vuoksi hammasröntgensäteiden aallonpituus on noin 1 nm. Aallonpituus määrittää säteilyn kahden aallonharjan välisen etäisyyden. Tämä tarkoittaa, että punaisessa valossa, jonka aallonpituus on 750 nm, voi olla jopa puolitoista miljoonaa "aallonharjaa" yhdessä metrissä.

Säteily jaetaan eri luokkiin, joilla on omat nimensä, kuten röntgensäteily, ultraviolettivalo, näkyvä valo ja infrapunavalo (jälkimmäinen tuntuu lämpönä). UV-valo, jota käytetään UV-geelilakan kovettamiseen, on aallonpituudeltaan 365–405 nm, eli se kuuluu ultraviolettispektriin, josta käytetään usein nimitystä UV-A-valo.

On hyvä huomata, että tavallinen sisävalaistus ei koveta tuotteitamme, joten voit työskennellä turvallisesti tavallisen lampun alla ilman tahattoman kovettumisen riskiä.

UV-lamppuja mitataan usein watteina, mutta wattimäärä ei anna tarkkaa kuvaa lampun tuottaman UV-säteilyn todellisesta voimakkuudesta. Watit kertovat yleensä lampun enimmäistehonkulutuksen, mikä on hieman kuin arvioisi auton suorituskykyä sen polttoaineenkulutuksen perusteella. Tarkempi tapa arvioida UV-lamppua on tarkastella sen UV-intensiteettiä. Koska tämä voi olla melko teknistä, UV-intensiteetti mainitaan harvoin UV-lamppujen markkinoinnissa.

LED-valojen sijoittelu ja UV-valon heijastuminen lampun sisällä saavat intensiteetin vaihtelemaan sen mukaan, mistä kohdasta lamppua mittaus tehdään. Intensiteetti on korkein lampun sisäosassa, kohtalainen keskiosassa ja matalin sivuilla.

Lampussamme on seuraava UV-intensiteetti:
Sisäosa: 20-22 mW/cm2
Keskiosa: 12-16 mW/cm2
Sivut: 10-12 mW/cm2

Lampun “Low heat” -toiminto käynnistyy kolmasosalla tästä intensiteetistä ja kasvaa vähitellen 99 sekunnin aikana.

Auringonvalo voi itse asiassa kovettaa geelituotteesi, minkä vuoksi ne on tärkeää säilyttää valolta suojattuna. Vältä myös geelilakan levittämistä ulkona, sillä suora auringonvalo voi vaikuttaa kovettumisprosessiin ja lopputulokseen.

UV-C: Bakteereja tuhoava valo

UV-C-valo tunnetaan kyvystään tuhota bakteereja, ja sitä käytetään usein desinfiointiin terveydenhuollossa. Tämä ei kuitenkaan ole valotyyppi, jolle altistut manikyyrin aikana, sillä lamppumme eivät säteile UV-C-säteitä.

UV-B: Kesäisen hehkun lähde

UV-B on valotyyppi, joka antaa ihollesi kesäisen hehkun, mutta sillä on vain hyvin vähäinen rooli geelilakan kovettamisessa. Lamppumme säteilevät vain häviävän pieniä määriä UV-B-säteilyä.

UV-A: Geelilakan salaisuus

UV-A-valo käynnistää geelituotteidesi kovettumisprosessin. Vaikka UV-A yhdistetään myös kohonneeseen ihovaurioiden, kuten ihosyövän, riskiin sen DNA:ta vaurioittavan vaikutuksen vuoksi, manikyyrin aikana saamasi UV-A-altistus on hyvin pieni. Altistusta voi verrata muutamaan ylimääräiseen tuntiin auringossa, ja kun geelilakkaa käytetään vain 1-2 kertaa kuukaudessa, riskiä pidetään tutkimusten mukaan vähäisenä.

Lisäsuojaksi voit käyttää UV-suojakäsineitä geelituotteita levittäessäsi. Vaikka tämä vaihe ei ole välttämätön, se voi tarjota lisäsuojaa UV-säteitä vastaan, jotta voit nauttia kotimanikyyristäsi turvallisesti ja entistä huolettomammin.

Kemiallisella tasolla tuotteidemme akrylaattiseos sisältää

• Monomeerejä: Pieniä molekyylejä, jotka voivat liittyä yhteen ja muodostaa pidempiä ketjuja.
• Oligomeerejä: Lyhyitä molekyyliketjuja, jotka muodostavat polymeerirakenteen rungon.
• Fotoinitiaattoreita: Aineita, jotka käynnistävät polymerisaatioprosessin UV-valolle altistuessaan.

Nämä ovat kaikkien akrylaattien rakennuspalikoita ja olennaisia niiden toimivuuden kannalta.

UV-valolle altistuessaan fotoinitiaattorit aktivoituvat ja toimivat katalyyttinä, jolloin monomeerit ja oligomeerit voivat liittyä yhteen. Reaktion tuloksena muodostuu pitkiä, ristisilloittuneita molekyyliketjuja, joita kutsutaan polymeereiksi. Tämä prosessi muuttaa nestemäisen akrylaattiseoksen kovaksi ja kestäväksi kerrokseksi kynnellä.

Kovetusprosessi on siksi olennaisen tärkeä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Täydellinen kovettuminen varmistaa, että polymeerit muodostavat vahvan verkoston, mikä tekee UV-geelilakasta kovan ja kestävän. Vaikka tuote voi näyttää pinnalta kovettuneelta, on tärkeää varmistaa, että se on kovettunut kokonaan myös alempia kerroksia myöten, jotta tuotteen rakenteeseen ei jää heikkouksia.

Yleinen väärinkäsitys on, että UV-kynsilampun lämpö “kuivattaa” kynnet. Todellisuudessa kynsituotteen kovettaa ainoastaan UV-valo. Tuntemasi lämpö on yksinkertaisesti luonnollinen ilmiö, joka syntyy, koska UV-diodit tuottavat käytön aikana myös lämpöä – aivan kuten hehkulamppu, joka lämpenee.

Kaikkien UV-kynsilakkojen kovettumisprosessi on eksoterminen, mikä tarkoittaa, että kemiallisen reaktion aikana vapautuu luonnollisesti pieni määrä lämpöä. Tavallisesti tätä ei huomaa. Tietyissä tapauksissa, esimerkiksi jos tuotetta on levitetty erityisen paksu kerros tai jos kyntesi ovat tavallista herkemmät, saatat kuitenkin tuntea lämpöä.

Jos huomaat lämmön tunteen voimistuvan, on tärkeää edetä varovasti, jotta käsittely tuntuu mahdollisimman miellyttävältä. Suosittelemme keskeyttämään kovettumisprosessin hetkeksi ja pitämään lyhyen tauon. Voit tehdä käsittelystä miellyttävämmän käyttämällä lampun “Low Heat” -toimintoa. Tämä älykäs asetus käynnistyy matalalla teholla, noin kolmasosalla täydestä tehosta, ja nousee vähitellen täyteen tehoon seuraavien 99 sekunnin aikana. Tämä auttaa vähentämään lämmön muodostumista, jotta voit jatkaa kauniiden kynsien tekemistä mukavasti ja turvallisesti.

Jos jatkat kovettumisprosessia toistuvasta lämmön aiheuttamasta kivusta huolimatta, äärimmäisissä tapauksissa seurauksena voi olla onykolyysi, eli kynsi voi alkaa irrota kynsipedistä. Tästä syystä suosittelemme käyttämään Low Heat -toimintoa varotoimenpiteenä heti, jos tunnet pienintäkään epämukavuutta.